Tilanne nyt - entä sitten

Pedagoginen kokeiluni, joka tämän opiskelun tiimoilta tuli suorittaa sujui niin kuin se oletettavasti voisikin sujua. Tarkoitukseni oli Autotekniikan kurssin kanssa liittää autoaiheisia mielenkiintoisia linkkejä sivulle, jonka olin koulutuksen aikana luonut. Ajattelin käyttää asiaan alunperin kaksoistunnin, mutta sittemmin päädyin siihen, että puhelen tekniikka asiaa ensimmäisen tunnin alussa. Ja miten kävikään ? Innostuin  tarinoimaan koko ensimmäisen tunnin asiaa ja toiselle tunnille haimme läppärit, jotka olin asiaa varten varannut. Sivusto, jonka olin tosiaan aiemmin luonut oli kadonnut! Tai en ainakaan löytänyt sitä tohkeissani etsiessäni. Noh, luokassani on ruutupaperia, joten pikainen sovellus, oppilaat etsivät mielenkiitoisia sivustoja ja kirjasivat löytönsä ruutupaperille. Saatamme käyttää tietoa, jos aikataulut antavat muuten myöden. Eikä siinnä vielä kaikki, tuntiamme riemastutti lisäksi sähkökatkos, joka katkaisi nettiyhteyden mukavaksi toviksi. Siinnä sitä yksi jos toinen kokeili kaikenlaista, mutta iloista oli seurata kun juuri ennenkuin tunti oli loppumassa alkoi kuulua lausahduksia sieltä ja täältä "hei mä pääsin nettiin" ja "mä kans" jne. Into tiedonjanon tyydyttämiseksi tuntuu olevan kohdallaan ja aina ryhmästä löytyy joku Facebookin tukijakin, tosin selittelyjen kera.

Matematiikan saralla vaikeudet laitteiston suhteen palasivat, juuri kun ne jo melkein toimivat. Älykynät ei toimineet ja kosketusnäyttö ei piittaa kosketuksista. Iloinen yllätys sen sijaan oli kun Wilma ohjelmaan oppilaat saivat omat tunnukset. Sen siivittämänä olenkin järjestelmällisesti siirtynyt käyttämään kotitehtävien merkitsemiseksi Wilmaa. Oppilaat ovat toistaiseksi merkinneet vielä varmuuden vuoksi tehtävät myös vihkoon, mutta lukuisa joukko oppilaita on jo löytänyt kotitehtävät "omasta Wilmastaan".

Entä sitten? Keväällä vielä ajattelin yrittää ysien kanssa tutkia matematiikan maailmaa koneiden välityksellä. Samoin palautteen parissa voisi puuhailla koneiden välityksellä. Teknisen työn osalta oppilaiden suunnittelutilan koneet eivät toimi vielä ja asia olisi mukava saada toimimaan vielä ennen suvivirren veisuuta, olisi sitten niin hirrrveen mukava aloittaa syksyn uutta iloista aikakautta kun olisi edes pieni kokeilukokemus systeemeistä.

Kokonaisuutena ajatellen Open päivitys on yllättävästi jaksanut kiinnostaa vielä alkuinnostuksen jälkeenkin. Suhtaudun sosiaaliseen mediaan ja aihepiiriin laajemminkin kriittisesti ja käyttäjän näkökulmasta. Monessa suhteessa tässäkin maailmassa on petrattavaa ja panos tuotos suhde on liian heikko. Kuitenkin jotakin on hyödynnettävissä ja esimerkiksi Wilma ohjelmisto tuntuu toimivan ja mikä parasta kehittyvän. Käyttäjän kannalta monet seikat ihan tietokoneen toimintakuntoon saattamisesta tunnin alussa ovat naurettavalla tasolla, eli olemme koneiden orjia. Vertauksenomaisesti olemme putkiradiota kuuntelemassa, mikäli haluamme kuulla uutiset on laite laitettava lämpeämään jonkinverran aiemmin. Tulevaisuudessa toivomme pääsevämme transistoriradioaikakauteen, jolloin sekunnin murto-osassa virran kytkemisestä laitteeseen on laite palvelemassa meitä. En malta olla ylistämättä piirtoheitintä, tuota mainiota luokkatilan aparaattia, joka myös välittömästi virtakytkintä painettaessa oli palvelualttiina. Jakasan vieläkin jankuttaa samaa asiaa: Tapahtumat tunnin alussa, virrat keskusyksikköön, virta dataheittimeen, virta tykkiin - odotetaan..... kirjaudutaan koneelle - odotetaan ....., kirjaudutaan Wilmaan, odotetaan...vielä painallus kosketusnäytön reunan alimmasta napista, mikäli vähän väliä kuuluvat pimpelipompeli äänet ovat edelliseltä jääneet häiritsevän kovalle - säätö pienemmälle. Haluaisin kovasti korvata nämä vaiheet sekunnin murto-osassa kaiken käynnisävällä yhdellä napilla, eikä minua kiinnostä miten ohjausvirrat kulkevat sinne ja tänne yms. - roolinihan on käyttäjä.