tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tilanne nyt - entä sitten

Pedagoginen kokeiluni, joka tämän opiskelun tiimoilta tuli suorittaa sujui niin kuin se oletettavasti voisikin sujua. Tarkoitukseni oli Autotekniikan kurssin kanssa liittää autoaiheisia mielenkiintoisia linkkejä sivulle, jonka olin koulutuksen aikana luonut. Ajattelin käyttää asiaan alunperin kaksoistunnin, mutta sittemmin päädyin siihen, että puhelen tekniikka asiaa ensimmäisen tunnin alussa. Ja miten kävikään ? Innostuin  tarinoimaan koko ensimmäisen tunnin asiaa ja toiselle tunnille haimme läppärit, jotka olin asiaa varten varannut. Sivusto, jonka olin tosiaan aiemmin luonut oli kadonnut! Tai en ainakaan löytänyt sitä tohkeissani etsiessäni. Noh, luokassani on ruutupaperia, joten pikainen sovellus, oppilaat etsivät mielenkiitoisia sivustoja ja kirjasivat löytönsä ruutupaperille. Saatamme käyttää tietoa, jos aikataulut antavat muuten myöden. Eikä siinnä vielä kaikki, tuntiamme riemastutti lisäksi sähkökatkos, joka katkaisi nettiyhteyden mukavaksi toviksi. Siinnä sitä yksi jos toinen kokeili kaikenlaista, mutta iloista oli seurata kun juuri ennenkuin tunti oli loppumassa alkoi kuulua lausahduksia sieltä ja täältä "hei mä pääsin nettiin" ja "mä kans" jne. Into tiedonjanon tyydyttämiseksi tuntuu olevan kohdallaan ja aina ryhmästä löytyy joku Facebookin tukijakin, tosin selittelyjen kera.

Matematiikan saralla vaikeudet laitteiston suhteen palasivat, juuri kun ne jo melkein toimivat. Älykynät ei toimineet ja kosketusnäyttö ei piittaa kosketuksista. Iloinen yllätys sen sijaan oli kun Wilma ohjelmaan oppilaat saivat omat tunnukset. Sen siivittämänä olenkin järjestelmällisesti siirtynyt käyttämään kotitehtävien merkitsemiseksi Wilmaa. Oppilaat ovat toistaiseksi merkinneet vielä varmuuden vuoksi tehtävät myös vihkoon, mutta lukuisa joukko oppilaita on jo löytänyt kotitehtävät "omasta Wilmastaan".

Entä sitten? Keväällä vielä ajattelin yrittää ysien kanssa tutkia matematiikan maailmaa koneiden välityksellä. Samoin palautteen parissa voisi puuhailla koneiden välityksellä. Teknisen työn osalta oppilaiden suunnittelutilan koneet eivät toimi vielä ja asia olisi mukava saada toimimaan vielä ennen suvivirren veisuuta, olisi sitten niin hirrrveen mukava aloittaa syksyn uutta iloista aikakautta kun olisi edes pieni kokeilukokemus systeemeistä.

Kokonaisuutena ajatellen Open päivitys on yllättävästi jaksanut kiinnostaa vielä alkuinnostuksen jälkeenkin. Suhtaudun sosiaaliseen mediaan ja aihepiiriin laajemminkin kriittisesti ja käyttäjän näkökulmasta. Monessa suhteessa tässäkin maailmassa on petrattavaa ja panos tuotos suhde on liian heikko. Kuitenkin jotakin on hyödynnettävissä ja esimerkiksi Wilma ohjelmisto tuntuu toimivan ja mikä parasta kehittyvän. Käyttäjän kannalta monet seikat ihan tietokoneen toimintakuntoon saattamisesta tunnin alussa ovat naurettavalla tasolla, eli olemme koneiden orjia. Vertauksenomaisesti olemme putkiradiota kuuntelemassa, mikäli haluamme kuulla uutiset on laite laitettava lämpeämään jonkinverran aiemmin. Tulevaisuudessa toivomme pääsevämme transistoriradioaikakauteen, jolloin sekunnin murto-osassa virran kytkemisestä laitteeseen on laite palvelemassa meitä. En malta olla ylistämättä piirtoheitintä, tuota mainiota luokkatilan aparaattia, joka myös välittömästi virtakytkintä painettaessa oli palvelualttiina. Jakasan vieläkin jankuttaa samaa asiaa: Tapahtumat tunnin alussa, virrat keskusyksikköön, virta dataheittimeen, virta tykkiin - odotetaan..... kirjaudutaan koneelle - odotetaan ....., kirjaudutaan Wilmaan, odotetaan...vielä painallus kosketusnäytön reunan alimmasta napista, mikäli vähän väliä kuuluvat pimpelipompeli äänet ovat edelliseltä jääneet häiritsevän kovalle - säätö pienemmälle. Haluaisin kovasti korvata nämä vaiheet sekunnin murto-osassa kaiken käynnisävällä yhdellä napilla, eikä minua kiinnostä miten ohjausvirrat kulkevat sinne ja tänne yms. - roolinihan on käyttäjä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Vertainen- voiko sellaista ollakkaan?

Etätehtävä 3

Koetoteutuksia Open Päivitykseen liittyen voisi olla teknisen työn Autotekniikan kurssin päivittäminen. Siinnä olen toistaiseksi pysynyt kurssin etenemisen vauhdissa ja täytyy sanoa, että omasta mielestäni on kannattanut. Laillisten kuvien etsimistä pitää opetella seuraavaksi.

Matematiikan opetuksessani on tapahtunut Evilän loikan mittainen edistys, nimittäin netti toimii matikan luokassa. Tekniikkaa on siis tullut testailtua. Vielä ei voi sanoa, että käyttäisin sitä.

Uusin asia, joka suuresti kiehtoo, on Wilman uudistuminen. Oppilaat saavat omat tunnukset. Jos homma toimii arvelen käyttäväni sitä välineenä yhä enemmän. Harkitsen jopa läksyjen merkkaamista sinne. Periaatteessa ajattelen, että läksyjen antaminen tiedoksi vanhemmille on erittäin harvinaista ja liittyy oppilaan opiskelujen todella suuriin vaikeuksiin ja niinpä läksyt ovat opettajan ja oppilaan välinen asia. Ihan vaan käytännön takia ja koska tooimimme modernisti on ehkä syytä kokeilla onko läksyjen antaminen Wilmaan nopeampaa ja hyödyllisempää kuin perinteinen tapa.

Ja lopuksi se vertaiskysymys. Eihän sellaisia olekkaan. Lähes vertaisia voi olla, mutta aina toinen on toista vahvempi fyysisesti tai henkisesti tai jotenkin. Osaavampi voi alistaa tyhmempää jos haluaa. Yhdessä työtä tehdessä onkin hyvin tärkeää, että se ken on asemassa jossa voi alistaa ei tee sitä tarpeettomasti. Julkisuudessa tällä hetkellä oleva keskeneräinen Räty-Ahde tilanne vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin siltä että vertaisina työskentely ei vaikuttaisi toimivan. Esimiesasemassa olevien pitäisi tiedostaa asemansa mikäli pyrkivät yhteistyöhön tai työhön lähes vertaisina. Muumien ystäville kaksisuuntainen vertaismahdottomuus: Niisku-neiti kolauttaa päänsä ja vie Vilijonkalle (mahdoton päsmäri, todellinen alistaja) evästä saatesanoin " Köyhille soppaa". En jaksanut tarkistaa menikö se näin.

Siis tahto tehdä aitoa yhteistyötä on tärkeää ja se ohittaa vertaisuuden puuhailut. Yhteistyön tekemisessä voi olla alitusasemassa olevat, osaamistasoiltaan eri tasolla jne. kunhan hyvää tahtoa ja sitoutumista löytyy.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Jatkoa blogiharjoittelulle

Etätehtävä 2 pitäisi saada aikaiseksi ja olen ajatellut keskittyä Autotekniikan kurssin päivittämiseen Power Point pohjalle, mutta mitäs sosiaalista mediaa se semmonen on, ei mitään. Pohdin asiaa ja löysin mahdollisuuden tulkita aihe edukseni. Jos nimittäin löydän verkosta/jostain sopivaa aineistoa, käytän sitä opetuksessani. Siis toimin yksisuuntaisesti ainoastaan imuroiden itselleni, ymmärrän ettei tämä ole järjestelmän perimmäinen tarkoitus, muttei kaiketi kiellettyäkään.

Toinen mahdollisuus on jatkaa matematiikan sivuston kehittämistä, sekin(kokeiluversio) on siis aloitettu ja M:n kanssa rustattiin M:n sivuja vähän yhdessäkin viimeksi. Täältä löytyisi sosiaalista aspektia asiaan. Suurella mielenkiinnolla olen tutkinut JK.n ja Äikkien teoksia. J:n "opastusaika" meni jostain syystä sivu suun, ja koko asian hahmottamisessakin on vielä häiriintyneisyyttä.

Kiinnostus koulutusta kohtaan on vielä korkealla, tosin huomisessa päivässä on synkän musta pilvi ohjelman kohdalla, nimittäin iltapäivän tuolileikki. Ne jos jotkut ovat mielestäni pelleilyä isolla peellä ja vaikea on kohdata tuleva innostuneesti tai edes neutraalisti. En vaan mitenkään jaksa uskoa menetelmän tehokkuuteen.

Palatakseni etätehtävän suorittamiseen päätän tehdä molemmat yllämainitut jutut. Siis modernisoin Autotekniikan kurssia imuroiden ja matematiikkaan luon yksin ja/tai luultavimmin yhteistyössä muiden matikistien kanssa sivuston(onkos tämä oikeaa terminologiaa) sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Blogin pitämisen opettelua

Etätehtävä 1

Opetan perusopetuksessa teknistä työtä ja matematiikkaa. Open päivitys koulutukseen liittyvä etätehtävä haluaa tietoa toimintamalleistani työssäni nyt ja muutoksesta 12-18 kk sisällä. Nyt toimintamallini on (ollut) hyvin perinteinen, sillä koulumme välineistö ei ole antanut intoa (=mahdollisuutta) toimia modernisti.

Havainnointi ja monenlainen kokemuksellinen oppiminen on mielestäni moniin oppimistilanteisiin mainioita tapoja. Tarinat ja käsin kosketeltavat silmin nähtävät tapahtumat jäävät oppilaiden mieliin uskoakseni paremmin kuin puhdas faktatiedon jakaminen. Tällä saralla haluaisin oppia lisää tehokkaita, yksinkertaisia sekä tieto ja viestintäteknisesti mielekkäitä tapoja toimia. Oppilaiden tvt- taitojen hyödyntäminen koki kolauksen vuosi pari sitten kun saneerauksen yhteydessä nettiyhteys katkaistiin. Sekin vähän (yksi tietokone yhteisesti kahdella opettajalla ja  yli 30 oppilaalla), joka teknisen työn tunneilla oli käytössä, poistui mahdollisuuksien kirjosta. Matematiikan opetuksessa kiertolaisuus luokasta toiseen oli tappanut innostuksen keskittyä tvt-asioihin jo vuosia sitten.

Tällä hetkellä tekniikan pitäisi olla kunnossa, mutta valitettavasti nettiyhteyden puuttuminen edelleen tekee odottavan ajan tuskaiseksi. Kuitenkin on perin ilmeistä, että päivien,  viikkojen (tai kuukausien) kuluttua koittaa vääjäämättä hetki, jolloin tekniikka toimii. Sillä hetkellä pitää kaivaa se voimavara, joka tällä hetkellä uinuu jossakin käyttämättömänä ja ryhtyä elämään uudella aikakaudella.

Tulevista opetuksellisista uudistumisista ehkä teknisen työn Autotekniikan kurssin 10 vuotta vanha, häpeällisen kellastunut kalvosarja esitettynä viimeisillään metelöivällä pärinäpiirtoheittimellä on kevätlukukauden kohokohta tämän koulutuksen osalta. Toinen kiinnostava asia olisi päästä matematiikan opetuksessa kokeilemaan uutta tekniikkaa ja Open Päivityksessä opittujen asioiden viemistä käytäntöön. Edelleen olen sitä mieltä, että Open Päivitys- koulutus on antanut eväitä ottaa uutta tekniikkaa ja työtapoja käyttöön, aiemmat koulutukset ovat keskittyneet lähinnä siihen, miten voi tehdä esitelmän esim. ketusta, niiden koulutusten aiheuttamaa hyödyllistä muutosta itselleni en ole havainnut.

Tavoitteenani on myös edellisten lisäksi aloittaa mahdollisimman monta sosiaalisen median välinettä kuten tämä blogi.

Lisäksi tavoitteenani on koulutuksen kuluessa tarkastella kriittsesti tiedon hyödyllisyyttä sekä käytettävien välineiden/työkalujen/ohjelmien käyttökelpoisuutta ja toimivuutta.